Sieppaus-/ surmapaikat 1880 sivu 2/ 5
7. IDA KAROLINA EFROSYNENTYTÄR 4v.
Susi on jälleen tappanut lapsen. Tämä tapahtui wiime wiikolla eräällä niityllä Tomeron kylässä Paimion pitäjää, missä onneton lapsi kahden towerinsa kanssa oli paimenessa. Sitä ennen oli se repinyt lampaan ja uhannut täysikaswaneitakin ihmisiä.
Sanomia Turusta 120 16.10.1880, 1.
Taaskin lapsi suden saaliiksi. Kolme- tai neljävuotias tyttö on, kuten Åbo Underrättelser kertoo, toiswiikolla Paimion pitäjän Tomeron kylässä joutunut suden suuhun. Ennen kuin apuun ehdittiin, oli peto repinyt lapsen palasiin, syönyt sen sisälmykset ja juossut tiehensä. Hirweätä!
Päijänne 42 20.10.1880, 3.
6.lokakuuta Paimion pitäjässä, Taatilan kylässä, vuokraemäntä Eufrosyne Johansdottersin 4½-vuotias tytär siepattiin.
Godenhjelm 1891, 7.
8. SERAFINA ALEXANDRA GRANFORS 5v.
Susi on jälleen surmannut lapsen. Meille tulleen tiedon mukaan oli tämä peto wiime torstaina tawannut pienokaisen lapsen erään torpan maalla lähellä Laitilan kestikievaria. Lapsi oli myöhemmin löydetty pahasti rewittynä ja molemmat jalat irrotettuina ruumiista.
Sanomia Turusta 118 12.10.1880, 2.
Susi Laitilassa. Meille on eräs lähettäjä antanut seuraawat tarkemmat tiedot tästä onnettomuuden tapauksesta. Torstaina tämän kuun 7. päivänä keskellä sydänpäiwää tapahtui Koweron kylässä waltamaantien varrella, että kun ittellisen Granforsin kaksi lasta oliwat wähän matkan päässä asuntuwasta niin tuli susi ja wei heistä wanhemman kuudennella olewan tyttölapsen. Tämä kyllä nähtiin ja lapsen huutokin kuultiin, ja isä juoksi perässäkin, mutta susi ei jättänyt saalistansa. Wäkijoukko myöhemmin illalla wasta löysiwät lapsen mettästä kuolleena, raadeltuna. Reidestä oli susi wähän syönytkin.
Sanomia Turusta 121 19.10.1880, 1.
7.lokakuuta Laitilan pitäjässä Koveroon kuuluvan tuvan läheisyydessä kulkevalla yleisellä maantiellä peltiseppä Matts Granforsin 5½-vuotias tytär siepattiin.
Godenhjelm 1891, 6.
9. PAUL ROBERT GRÖNROOS 5v.
Jälleen susi syönyt lapsen. Lauantainta lokakuun 16. päivänä puolenpäivän aikana kaipasi eräs Hauttaniemen Wehmaan pitäjän Maarjärwen taloon kuuluvassa torpassa asustelewa itselliswaimo kuudenwuotiasta lastansa. Ruwettiin lasta hakemaan. Löydettiin niin lakki ja toinen kenkä. Lumessa huomattiin myöskin suden jälkiä ja näitä seurattaissa tawattiin noin virstan (<1067 m>) matkassa mainitusta torpasta lapsen rikki revitty ruumis. Päästä, selästä, toisesta reidestä ja käsivarsista oli peto irrottanut suuria wiipaleita. - Tämä on jo meidän tietääksemme seitsemäs jollei kahdeksas lapsi, joka lyhyen ajan kuluessa on henkensä menettänyt Turun lähiseuduilla. Tosiaankin kauheata! Owatko kunnat perihuolimattomat, vai halweksiwatko lapsen henkeä, jost' eivät tehokkaampiin toimiin ryhdy?
Sanomia Turusta 123 23.10.1880, 2.
Taaskin suden uhriksi joutunut lapsi. Wiime numerossamme kerrottiin, kuinka susi oli äskettäin surmannut ja repinyt kaksi lasta, toisen Laitilan ja toisen Paimion pitäjässä. Nyt ilmoitetaan Wehmaasta samallainen, surkea tapaus. Lauantaina 16. päivänä lokakuuta puolipäivän aikana kaipasi Wehmaan pitäjässä Maarjärwen torpassa asuwa loiswaimo 5¾ wuoden wanhaa poikalastansa. Jonkun odotuksen perästä ruwettiin poikaa etsimään torpan likimmiltä seuduilta ja löydettiin silloin
hänen lakkinsa ja toinen kenkänsä. Lumessa huomattiin myös suden jälkiä, ja kun niitä seurattiin, löydettiin noin Wenäjän wirstan (<1067 m>) päässä torpasta metsässä pojan revitty ruumis, josta toinen reisi ja molemmat käsiwarret sekä selkä ja takapuoli päästä oliwat syödyt. - Tosiaankin kauhistuttawaa! Hywin todenmukaista on, että sama peto on tehnyt kaikki nämät äskettäin tapahtuneet lapsiryöstöt ja murhat, sillä tunnettu on, että kun susi kerran on päässyt ihmislihan makuun, se ei enää mielellään tyydytä nälkäänsä muulla. Ja niin kauan, kun tämä ihmissyöjä saa elää, tulee warmaankin toinen toista surkeampi tapaus ilmoittamaan, missä tämä kauhea eläin on kulkenut.
Päijänne 43 27.10.1880, 3.
15.lokakuuta Vehmoon pitäjässä torpparinvaimo Henrika Grönroosin 5½-vuotias poika siepattiin lähellä Meerijärven kartanoon kuuluvaa metsätorppaa.
Godenhjelm 1891, 7.
IDA KUSTAANTYTÄR LAAKSO 8v. -jäi henkiin
Susi on taas, tällä kertaa Kierlan kylässä Halikon pitäjässä, iskenyt hampaansa erääsen Suomen lapseen, 8-vuotiseen poikaan. Se tapahtui keskellä kylää ja onneksi sattui muuan mies olemaan lähellä, joka pojan pelasti. Susi heitti saaliinsa, jonka ruumiissa on neljä haawaa. Tämän kauhistuttawan jutun kertoo Åbo Posten.
Päijänne 44 3.11.1880, 3 (ilmoitus tarkoittaa Ida Kustaantytär Laaksoa).
22.lokakuuta Halikon pitäjässä Kierlan kylässä Vaskisten pappilassa 9-vuotias tyttö Ida Gustafsdotter yritettiin siepata, mutta hän pääsi pakoon ja sai vain pureman reiteen.76
Godenhjelm 1891, 7.
Ida kertoi tapauksesta seuraavaa: "Olin siihen aikaan 7-vuotias ja kävin muiden lasten kanssa kiertokoulua, jota silloin pidettiin Vaskiolla noin 3 kilometrin päässä olevassa Sahan talossa. Silloin vuonna 1880 oli jo joulukuussa lunta reippaasti. Meitä oli kuusipäinen joukko lapsia palaamassa koulusta kotiin. Kuljimme pitkin kyläkujaa, jota reunustivat korkeat ja tiheät riukuaidat. Minä astelin joukossa ensimmäisenä ja olimme jo lähellä kotimökkiäni. Silloin näin, miten suuri harmaa eläin juoksi metsänreunasta meitä kohti. Se loikkasi kevyesti korkean aidan yli ja oli muutamalla loikkauksella meidän luonamme. Me jähmetyimme kauhusta paikoillemme. Susi pysähtyi minun eteeni, nousi kahdelle jalalle ja painoi minut etukäpälillään heti maahan. Tunsin suden hengityksen kasvoillani, kun vaivuin lumeen. Muut lapset olivat ensin kauhun kangistamina, mutta lähtivät sitten kirkuen pakoon. Susi tarttui hampaillaan minua rinnasta ja lähti saman tien kantamaan metsään alkaakseen ateriansa. Minulla oli kuitenkin pään ja hartioiden ympärille käärittynä pakkasta vastaan suuri sen aikainen villasaali, joka nyt suojeli minua suden hampailta. Niinpä se ei saanutkaan tarpeeksi pitävää otetta, vaan putosin hangelle. Sitten se otti minut uudestaan hampaisiinsa, ravisteli ilmassa ja heitti maahan. Ja kuin todetakseen, olinko vielä hengissä, se painoi korvansa rintaani vasten. Olin tajuissani koko ajan, mutta kuolemanpelosta kokonaan lamaantunut, niin että tuskin tunsin, kun se tarrasi uudelleen rintaani ja yritti lähteä metsään päin. Silloin kuitenkin tuli pelastus aivan viime tingassa. Eräs kotimme naapuri, Mäkilän Janne, oli ollut härkäparillaan puita ajamassa. Hän oli poikennut pikipäin erääseen lähitaloon asialleen. Talossa oli juuri leivottu ja ensimmäiset leivät olivat uunissa. Emäntä oli estellyt vierasta lähtemästä, jotta saisi lämpimäisiä mukaansa. Janne ei kuitenkaan jäänyt, vaan kiirehti kuin jonkin kumman voiman vetämänä taipaleelle. Viime hetkessä hän ehtikin paikalle. Härkäpari jäi siihen paikkaan tielle, eikä hän ennättänyt mitään asetta sieppaamaan, vaan lähti sulin käsin pelastamaan hädässä olevaa tyttöä pedon hampaista. Huutaen ja käsiään huitoen hän juoksi paikalle, jolloin peto aidan yli loikatessaan pudotti minut hangelle. Se pysähtyi metsänreunaan ja jäi kiiluvin silmin seuraamaan tilanteen kehittymistä. Minä makasin maassa verissäni. Janne tuli viereeni ja kysyi: "Voi flikkaparka, vieläkös sinus o henke ollenka?" On oikein, sanoin minä, ja yritin itkien nousta ylös. En kuitenkaan päässyt, koska reiteni oli poikki ja jaloissa syvät puremat. Myös kasvoissani oli syviä haavoja. Siksi Janne ottikin minut syliinsä ja kantoi turvaan.
Kun tulimme kotiin ja äiti näki minut, parahti hän ensimmäiseksi itkuun. Hän oletti suden repineen minut jo kuoliaaksi, koska olin yltä päältä veressä ja järkytyksen lamauttamana. Susi oli läheisessä metsänreunassa ulvonut koko yön raivoissaan menetettyään jo varman saaliinsa. Minä jouduin sairastelemaan vuodepotilaana koko talven, sillä pedon aiheuttamat vammat vihoittelivat kauan. Sama susi hätyytteli usein ihmisiä. Miehiä se karttoi, mutta yksinäisten asumusten ympäririllä se kierteli keskellä päivääkin. Tuolla aukeaman reunassa olevan mökin vierelle se ilmestyi eräänä päivänä, jolloin siellä olivat kotona vain mummo ja lapset. Se tuli ikkunan taakse, murisi ja näytteli hirveitä hampaitaan. "Tules vain tänne, niin lyön viikatteella kinttus poikki", uhkasi mummo ja juoksi eteiseen, jossa laudanraossa säilytettiin viikatteita talvella. Hän sieppasi väärävartisen käteensä, mutta ovella hänen rohkeutensa petti, eikä hän uskaltanut ulko-ovea avata. Silloin ei uskallettu kulkea iltaisin ulkona muuten kuin valkean kanssa, sitä susi pelkäsi. Ovet pidettiin päivälläkin tiukasti sujettuna. Koululapsia kuljetettiin tämän jälkeen aina hevosella. Sama susi kävi joulun jälkeen heitä hätyyttämään. Se oli tullut päivä päivältä yhä rohkemmaksi. Kun lasten kyytimiehenä oli keskenkasvuinen poika, kävi susi reen kimppuun. Hevonen juoksi vauhkona, susi reen kannoilla. Se iski hampaansa reen perässä riippuvaan rekiloimeen ja yritti kaataa reen kuormineen. Poika sai piiskallaan sen kuitenkin torjutuksi. Lopulta susi sai ansaitun palkkansa. Vaskiolla oli Joensuun kartanon palkkaamana metsästäjä eräs Ville Spot* niminen saksalainen. Hän sai myöhemmin talvella pedon ammutuksi. Meilläkin käytiin näyttämässä taljaa. Minä makasin silloin vielä sairaana vuoteessani ja katselin sitä kauhuissani. Kuulin myöhemmin, että kreivi Armfelt oli vienyt nahan Helsinkiin ja että susi oli täytetty".
*Karl Nikolas Wilhelm Both.
Saura 1973 (Arvo Saura haastatteli Idaa vuonna 1955).
Godenhjelmin kirjan jahtikuvaus, joka kertoo saman suden tappamisesta: "Se oli 9.tammikuuta, kertoi Both" Heinäsuon suurella suolla me - Penttalan Jussi ja minä - löysimme tuoreet ilvekset jäljet. Seurasimme niitä läpi Toivilan metsän läpi ja Rauviomäen vuorelle asti, jossa tulimme eläinten makuupaikoille. Täällä koirat päästettiin irti: Balder ja Lord samoin Jussin Penttu, ja ajojahti jatkui aluksi suunnitelmien mukaan, mutta keskeytyi raivokkaaseen haukuntaan vuoren vasemmalta puolen. Siellä Lord ja Penttu ottivat yhteen, mutta Balderin kova haukunta jatkui jonkin matkaa oikealla. Aavistaen, ettei kaikki ollut kohdallaan kiiruhdin ja saavutin Balderin, kun sillä välin Jussi juoksi Lordin ja Penttun luo. Tiheässä metsässä vuorenrinteellä koira tuli koko ajan lähemmäksi minua ja samanaikaisesti kuulin Jussin puuskutuksen takanani ja sillä samalla hetkellä tuli Balder haukkuen ja rynnäten ohitseni susi kintereillään! Suden huomatessa minut se kääntyi, mutta siihen osui laukaukseni ja susi hyppää ylöspäin ja saa toisen osuman, mutta vieläkään susi ei kaadu, vaikka on pahasti haavoittunut vaan jatkaa matkaa. Ammu nyt, huusin Jussille, mutta Jussi vastaa, ettei ole nallia päällä ja susi painuu ohitse. Both juoksee perään ja lataa pyssyn uudelleen ja kolmas laukaus kaataa suden. Jättäen tämän toistaiseksi kiiruhtaa hän paikalle, jossa koirien yhteenotto oli, ja löytää Penttun, joka kuten Balder, laitetaan kiinni, jonka jälkeen Jussi saa käskyn mennä paikalle, jossa susi makaa kuolleena. Mutta Jussi empii ja ajattelee, että tulisi muiden susien yllättämäksi. Koirien tappelupaikalla Both löytää koirien ja susien jälkiä, ja jälkiä myös verisestä taistelusta: Lord oli hävinnyt. Yön aikana alkanut myrskyilma, joka ei laantunut edes seuraavana päivänä, pyyhki pois kaikki jäljet, ja Penttu-koira oli ainut, joka tiesi miten taistelussa oli käynyt. Krappon tilalla Kierlan kylässä, joka siis ohitettiin paluumatkalla ja susi oli kelkassa, oli petoa tarkkailevien lasten joukossa, 9 -vuotias tyttö, jonka susi oli kaksi kuukautta aiemmin raahannut hyvän matkaa otteessaan, mutta kylän miesten juostessa perään, irrottanut otteensa hypätessään aidan yli. "Se on juuri se sama susi", sanoivat ihmiset.
Godenhjelm 1891, 35.
JUHO LAIHO 9v. -jäi henkiin
Sudet owat Yläneelläkin hirmutöitään tehneet. Niin on yksi näistä "jokapäiväisistä wieraista" joku aika sitte hyökännyt Kolinummen Aspholman torpparin 10-wuotisen, torpan läheisyydessä leikitsewän pojan päälle ja suussaan kantanut lasta pitkät matkat, kunnes eräs naapuritorppari huomasi waaran ja hänen onnistuikin saada lapsi pelastetuksi. Onnettoman ruumiissa on kuitenkin suuria suden hampaiden tekemiä haavoja. Pojan luullaan paranewan.
Sanomia Turusta 131 11.11.1880, 2.
Susi lapsen kimpussa. Wiime lokakuun 28. päivänä oli susi Yläneen pitäjän Kolinummen kylässä maantiellä karannut erään 9-vuotiaan torpanpojan kimppuun, iskenyt hampaansa häneen ja kuljettanut tien wieressä olevalle niitylle. Onneksi kuuli muuan mies lapsen hätähuudot ja riensi paikalle; susi heitti saaliinsa ja pötki pakoon. Pojalla on yksi haava olkapäässä ja kaksi vyötäisissä.
Päijänne 46 17.11.1880, 3.
VILJAKKALAN PELTOLAN RENKI -jäi henkiin
Susia ja jälleen susia. Enään ei kulu wiikkoa, melkeinpä ei päivääkään, joka ei toisi tietoja susien julmista, kammottawista hirmutöistä. Niin on jälleen yksi näistä pedoista näyttäinnyt Halikossa. Wiljakkalan Peltolan renki oli nimittäin wiime wiikon maanantaina palatessaan lapsia kouluun wiemästä tawannut suden, joka kaikin tawoin yritti päästäksensä miehen rekeen. Julman onnistuikin yritys sen werran, että jo sai miehen käsiwarren hampaisiinsa, mutta lyöden ohjaksilla ja kirkasten hewosta rajuun juoksuun pääsi mies hukasta erilleen. Hewosensa oli hywä juoksia ja otaksuttawaa on että miehen muuten olisi käynyt toisin, kuin nyt. Muistona tästä koulumatkasta on hänellä repaileinen hihansuu ja naarmu käsivarressa. - Muuallakin lähipitäjissä owat sudet hätyyttäneet ihmisiä. Sotaan susia vastaan on sen tähden kiireimmiten ryhdyttäwä.
Sanomia Turusta 130 9.11.1880, 2.
JOHAN PELANDER 11v. -jäi henkiin
Susia liikkuu jo kaksittain, kolmittain näilläkin seuduilla. Niitä on nähty Hakoisten kartanon lähellä Janakkalassa. Myöskin Wanajassa on niitä liikkunut. Somerolla sanotaan niiden jo lapsiakin ahdistelleen.
Hämäläinen 94 24.11.1880, 1.
Vieläkin susista. Joku wiikko takaperin oli muuan 11-vuotias poika Somerolla ollut menossa talosta noin kiwenheiton matkalla olewaan riiheen. Tällä matkalla susi karkasi hänen kimppuunsa ja alkoi laahata metsää kohden. Poika sattui kuitenkin saamaan aidasta kiinni ja jaksoi siitä pitää siksi kun hänen huutoihinsa talosta apua riensi. Susi silloin päästi pojan ja pötki tiehensä; mutta poika on sittemmin haawoista kuollut.
Päijänne 52 29.12.1880, 3 (poika jäi henkiin).