Surmatapaukset 1880-1881
1. KARL JOHAN HÖRNBERG 8v.
Sudet ihmisen syöjänä. Uudenkirkon pitäjän Welluan kylässä tapahtui hirveä tapaus, kuin räätälimestari W. Hörnbergin 8-vuotinen poika meni tämän tammikuun 18. päivä kello 1 päivällä ruumiinsa tarpeille, noin 20 sylen (<43 m>) matkalle asunnosta, tuli susi, joka sieppasi pojan kitaansa ja vei sen metsään, jossa hän toveriensa kanssa söi ja raasi ruumiin niin että kodissa oleva äiti sekä muut naapurit löysivät noin puolen wenäjän wirstan (533 m) päästä ensin oikean jalan, reidestä poikki purtuna; siitä paikasta noin wenäjän wirstan (<1067 m>) päässä olivat kädet mutta oikeasta kädestä ei ollut muuta jäljellä kuin sormet sekä käsi rantimesta poikki purtuna, ja wasemmasta kädestä oli syöty olkapään ja kyynärpään wälinen liha. Wielä noin kahden wenäjän virstan (<2134 m>) päässä olivat pää (nahattomana) sekä rinta- ja selkäluu. Paljon oli tästä ruumiista wielä pois; sen olivat sudet syöneet. Tämä olkoon tiedoksi ja waroitukseksi wanhemmille ja lastenhoitajille että he pitäwät tarkkaa waaria lapsistaan, warsinkin nyt näillä tienoilla, missä tämä tapahtui, sillä sanotaan että se susi, joka kerran on saanut maistaa ihmislihaa, on peräti perso vast'edeskin sitä wäijymään.
Sanomia Turusta 9 24.1.1880, 2.
Sudet syöneet ihmisen. Tämä kamala tapaus tapahtui sunnuntaina 18. päivä tätä kuuta Uudellakirkolla Welluan kylässä, lähellä Uuttakaupunkia W. Hörnbergin torpassa. Waimo oli lasten kanssa kotona, pani päivällistä kiehumaan ja käski pojan wiedä perunain pesuvesi kiulun ulos. Kun poikaa ei kuulunutkaan takaisin, katsoi äiti akkunasta ja näki kiulun ulkona, noin 19 syltää (<41 m>) tuvasta. Hän kaipasi poikaa ja käski vanhemman pojan mennä hakemaan. Samassa tuli naapuritorpasta joku sinne, ja hän kysyi: tuliko meijän Kallu teille? Ei, vastasi se, mutta kaksi sutta juoksi teijän pellosta ja toisella oli jotakin, mutta emme nähneet mitä. Mentiin katsomaan kiulun tykö ja nähtiin jäljistä, että poika, kun hän näki sutten hyppäävän aitaukseen, oli lähtenyt juoksemaan tupaa kohden, mutta langennut ojaan, jossa susi hänet saavutti ja tarttui niskaan. Werestä ja jäljistä nähtiin, että susi aidan vieressä oli pudottanut pojan maahan, ja tietysti myöhemmin tarttunut kiinni ylitse päästäksensä. Wäkijoukko, mitä kokoon saatiin sillä hädällä, lähti takaa ajamaan, mutta se oli myöhäistä, sudet olivat jo pojan repineet. Wähän matkan päässä löydettiin housut, saapas ja toinen jalka reidestä asti. Toisessa paikassa taas oikea käsi ranteesta asti. Sitten rintakehä ja pää; viimeiset vasta puolen penikulman päässä. Takaa-ajajat huusi ja pauhasi, jota tietysti wenytti häntä-heikkien herkkupöydän niin pitkäksi. Onnettoman lapsiraukan jäännökset haudattiin perjantaina 23. päivä tätä kuuta Uudenkaupungin hautausmaahan; surewa perhe näet, on kaupungin kirjoilla. Sudet ovat kaupungissakin osoittaneet erinomaista rohkeutta. Wiime wiikolla eräänä aamuna klo 5 aikaan hätyytti se erästä miestä juuri tullin takana. Hän meni pränniin toimiensa takia ja otti kirween varoiksensa. Susi rupesi töyttämään päälle niin, että hänen täytyi kirwes kädessä huutaa apua, kunnes prännissä tuli pelastajat. Eräänä yönä näkivät palowartiat taas hukka-pojan istua kököttävän keskellä katua lähellä pohjatullia. Koululapset liikkuwat aamulla ennen klo 8 ja ehtoolla 6 jälkeen, ja vieläpä iltakoululaiset 8 jälkeen. Wanhemmat, olkaat waroillanne!
Sanomia Turusta 10 27.1.1880, 2.
Suden uhriksi joutunut. Sunnuntaina tammikuun 19. päivä* tapahtui se harvinainen onnettomuus Uudenkirkon pitäjässä Welluan kylässä, että kaksi sutta sydänpäivällä noin klo 12 ja 1 välillä ottivat kynsiinsä erään Jussin talon maalla asuvan räätäli Hörnbergin yhdeksättä käyvän pojan Karlin ja ennättivät syödä sen mainitun torpan lähistössä niin, ettei ollut enää, kun apuun ehdittiin, muuta jälillä lapsesta kuin pää, oikea käsi ja wasen jalka. Sudet, jotka kerran saavat maistaa ihmisen lihaa, tulevat hyvin vaarallisiksi pedoiksi.
*Oikea päivämäärä oli 18.1.1880.
Satakunta 5 31.1.1880, 3.
Welluan kylässä Uudenkirkon pitäjässä, Turun läänissä - sattui viidentenätoista päivänä marraskuuta 1880 klo 1. päivällä järkyttävä tapahtuma kun räätäli W.Hörnbergin 8-vuotias poika joutui suden sieppaamaksi ja suden juostessa metsään, tuo peto, luultavasti muiden petojen kanssa, repi ja raastoi pojan ruumiin kappaleiksi. Äiti ja naapurit löysivät puolen virstan päästä ensin pojan oikean jalan reidestä irti purtuna ja tämän jälkeen virstan päästä löytyi vasen käsi ja oikean käden sormia ja osia kämmenestä. Vasen olkavarsi ja olkapää olivat syötyjä. Lisäksi löytyi palanen päästä, rinnasta ja selästä. Kaikki muu oli syöty.
15.tammikuuta Uudenkirkon pitäjässä, Welluan kylään kuuluvan torpan entisen merimies Karl Wilhelm Hörnbergin 8½ -vuotias poika siepattiin.
Godenhjelm 1891, 5-6 (oikea päivämäärä oli 18.1.1880).
2. JOHANNA JOSEFINA WIIK 2v.
Laitilasta, huhtikuun 24. päivä 1880. Surullinen uutinen täältä kuuluu näin: Eilen perjantaina wähän vailla kello 2 päivällä söivät sudet Laitilan pitäjän Wiikaisten kylän torpparinpojan Petter Wiikin 2 ½ vuoden ikäisen tyttölapsen Johanna Josefinan, joka leikitteli 6 vuoden vanhan sisarensa kanssa 45 syltää (96 m) kaukana torpan tuwasta. Samana iltana, sitten kuin miesjoukolla kauan haettiin, löydettiin kuolleen tytön pää ja vähän luumuruja, noin parin kolmen wirstan (2134-3200 m) päässä metsässä. Kengät, sukat ja wähän muita vaatteita löydettiin likempänä torppaa.
Sanomia Turusta 48 27.4.1880, 3.
23.huhtikuuta Laitilan pitäjässä Wiikaisten kylään kuuluvan torpan Petter Samuelssonin 2½-vuotias tytär siepattiin.
Godenhjelm 1891, 6.
3. MARIA MATHILDA VILHELM 6v.
Susi vei lapsen. Wiime sunnuntaina kello 3 aikaan päivällä tapahtui Tasasen talossa Kaitaraisten kylässä Nousiaisten pitäjässä seuraava surkia tapaus. Torppari Tapomäen kolme lasta oli ulkona wähän matkan kotoansa, kun äkkiä susi syöksi metsästä heitä kohden. Wanhin lapsi, 12-vuotias poika, otti nuorimman syliinsä, mutta keskimmäisen, 7-vuotiaan tytön wei susi myötänsä. Myöhemmin ehtoolla löydettiin metsästä lapsen hame ja toinen kenkä.
Sanomia Turusta 48 27.4.1880, 3.
25.huhtikuuta Nousiaisten pitäjässä Topomäen torpassa, joka kuului Tasasen taloon Kaitarisen kylästä, renki Matts Wilhelm Johanssonin 7-vuotias tytär siepattiin.
Godenhjelm 1891, 6.
4. MARIA MATHILDA HELIN 2v.
Mynämäki, huhtikuun 30. päivänä 1880. Useita kauhistavia tietoja sutten syömistä lapsista on nykyisin näkynyt sanomissa, joitten lisäksi täytyy täältäkin ilmoittaa seuraawa, kylläkin kamala tapaus. Maanantaina tämän kuun 26. päivänä, sydänpäivällä leikkivät muutamat lapset likellä huonetta kartanolla, tämän pitäjän Kukolan kylässä. Aivan arvaamatta ilmaantui heidän sekaansa susi lähellä olevasta karahkistosta ja sai hampaisiinsa itsellismiehen Gustaf Helinin lähes kolmevuotisen lapsen Maria Mathildan ja lähti tätä kantaen juoksemaan matkaansa. Äiti, joka lähellä ollen, havaitsi hirweyden, koki kyllä huutaen ja parkuen kiiruhtaa lapsensa avuksi ja juoksi hallin perässä niin kauan kuin voimansa kesti, mutta hengästyneenä juoksustansa ja hämmästyksestä, täytyi hänen vihdoin luopua yrityksestänsä. Nyt lähdettiin miehissä suden ryöstämää lasta tahi sen jäännöksiä etsimään, ja löydettiin vihdoin, noin kolmen wenäjän wirstan (<3200 m>) päässä lapsen jalkimet, pääkallo ja muutamia luunsolmuja. Tämä tapahtuneesta asiasta. Mutta tätä ja toisia juuri läheisissä seurakunnissa tapahtuneita seikkoja ajatellessa, täytyy mielehen johtua yksi epäseikka kunnallisista oloistamme, sekä täällä että ehkä muuallakin maassamme. Kaikki sekä suuret että pienet talot maksavat kapan rukiita wuotisesti niin sanotulle jahtiwoudille, jonka velvollisuutena pitäisin myös vuosittain toimittaa jahtia, petoeläinten hävittämiseksi. Mutta mitään senkaltaista tointa en ole 22 vuotisen oleskelemiseni aikana paikkakunnalla kuullut mainittavankaan, vaan owat nämä kunnan wäen palkkaamat wirkamiehet aikain kululla wakinaisen wirkansa welvollisuudet unhotettuansa, joutuneet kruununpalveliain käskyläisiksi. Eikö senkaltaisten kauhistawaisten tapausten, kuin alussa mainittu ja muut samankaltaiset likiseuduiltamme pitäisi muistuttaa heitä laillisesta velvollisuudestansa ja waatia heidän esimiehiänsä huolta pitämään ensin heidän wakinaisten wirkansa waatimuksista, ja wasta sitte, jos aika sallii ryhtymään muihin toimiin? Minä kysyn vaan.
Sanomia Turusta 51 4.5.1880, 3.
26.huhtikuuta Mynämäen pitäjässä Kukkolan talon lähellä Gustav Helinin 2½vuotias lapsi siepattiin.
Godenhjelm 1891, 6.
5. AMANDA JAAKONTYTÄR LATVALA 3v.
Taas suden uhri. Jo häpeämme mainita, vaikka yleisen warovaisuuden wuoksi ei meillä ole oikeutta salata sitä surullista tapausta, jota Prunkkalan kappelissa tapahtui lauantaina tämän kuun 15. päivä. Noin kello 6 aikaan ehtoolla hyökkäsi susi Karwiasten kylässä torpparin Jaakko Latwan 3-vuotiaan tyttölapsen kimppuun hänen leikitellessään ainoastaan muutaman sylen (<10 m>) matkalla asuntohuoneesta, tempasi saaliiksensa ja katosi metsään. Takaa ajaessa löydettiin ainoastaan vaatteen rääpäleitä. Muutamaa tuntia ennen oli luultawasti sama susi saman kylän Ristimäen torpassa tunkeutunut lapsijoukkoon, josta wanhempain apuun ehdittyä kuitenki tuli karkotetuksi. Jo olisi aika ryhtyä tehokkaisiin toimiin noiden hirviöiden häwittämiseksi, jotta näin surkean inhottawalla tawalla, häpeäksemme raatelewat ihmiskunnan kalliimpaa omaisuutta, sen omia lapsia!
Sanomia Turusta 56 18.5.1880, 2.
Tarvasjoella sieppasi susi erään talon pihalta 4-vuotiaan tytön suuhunsa. Pari vuotta vanhempi sisko juoksi sisälle kertomaan, että "iso koira" otti Mantan suuhunsa ja vei metsään. Tytöstä ei löydetty jälkeäkään.
Saura 1973 (ei merkintää Tarvasjoen kirkonkirjoissa). Ilmoitus tarkoittaa Latvalan tapausta.
15.huhtikuuta Brunkkalan kirkolla torppari Jacob Lavasin 3-vuotias tytär siepattiin aivan Karviaiskylän torpan vierestä.
Godenhjelm 1891, 6.
JOHANNES MALMSTEN 12v. -jäi henkiin
Taas susi pojan kimpussa. Wiime keskiviikkona aamupäivällä oli kaksi poikaa Koweron kylästä Laitilan pitäjää, toinen viidennellätoista olewa, joka kaitsi Heikkilän talon karjaa, ja toinen 12 wuoden ikäinen, Syttyön itsellisen poika Johannes Malmsten, joka kaitsi Uotilan talon karjaa, laumainsa kanssa erään niityn mäellä, jonkun matkaa Koweron kylästä, kun susi, jonka sanowat kirjavaksi, siis ilwes, lähestyi heitä. Ja huolimatta karjasta, tuli heitä kohden, mutta wanhempi poika pääsi kohta erääseen puuhun, vaan mainitun nuoremman pojan sai peto hampaittensa rakoon keskeltä ruumista. Mutta kun poika tuntui hänelle raskaalle, niin päästi hän hänen, waan sai wielä toisenkin kerran kiinni ja roikotti kappaleen matkaa, mutta täytyi taas hellittää, jolloin poika sai puukengän jalastansa ja maaten seljällänsä, takoi puukengällä julmaa päin kuonoa, sillä menestyksellä, että ilwes wähän teki sijaa, että tämäkin poika pääsi puuhun ylös, jonka juurella peto sitten oli wähän aikaa oleskellut, mutta wihdoin, kuin pojat kowasti puussa kirkuivat, pötki se tiehensä. Heidän huutonsa oli kuulunut etäälle, mutta wäet luulivat poikain suotta kirkuwan. Haavoitettu poika, jossa pedon hampaan sijat selwästi sanotaan näkywän, makaa nyt sairasna, ja kuljetettiin eilen Uuteenkaupunkiin lääkärin luo.
Sanomia Turusta 89 5.8.1880, 2.
6. ANNA SOFIA LINDBERG 10v.
Suden tappama. Wihtamäen kylässä Mynämäen pitäjää hyökkäsi susi kahta tyttöä vastaan heidän ollessa paimenessa. Wanhempi pääsi juoksemalla pakoon mutta nuorempi noin 10-vuotias jäi suden saaliiksi. Seuraawana päivänä löydettiin hänen kuollut ruumiinsa pahasti raadeltuna ja waatteet ihan repaleiksi rewittynä.
Sanomia Turusta 91 10.8.1880, 2.
Susi tappanut kymmenvuotiaan tytön. Wihtamäen kylässä Mynämäen pitäjää hyökkäsi susi muutamia päiwiä sitten kahden tytön päälle, jotka oliwat karjaa metsästä kotia ajamassa. Wanhemman heistä, joka oli 15 wuoden vanha, onnistui juosten päästä pakoon, mutta nuorempaan, 10-vuotiseen tyttöön tarttui susi kiinni, jonka kynsistä hän sitten kerran, wanhemman tytön kertomuksen mukaan, woi temmata itsensä irti, mutta tuli jälleen wangituksi. Etsitty löydettiin seuraawana päiwänä kuolleena ja pahoin raadeltuna aiwan rewityillä waatteilla.
Päijänne 32 11.8.1880, 2.
3.elokuuta Mynämäen pitäjässä Nihattulan kylässä 10-vuotias nahkurintytär Anna Lindberg siepattiin.
Godenhjelm 1891, 6.
Elokuun alkupuolella vuonna 1880 sattui Mynämäellä, Vihtamäenkylän lähellä, järkyttävä tapaus. Siitä on muistista kertonut eräs mynämäkeläinen, jonka sisar oli paimenessa sen tytön kanssa, joka joutui suden saaliiksi. Pikku Anna, nahkuri Lindbergin 10-vuotias tytär, oleskeli Hakalan torpassa enonsa luona "lapsenpiikana". Muutamana iltana hän läksi Vihtamäenkylästä kotoisin olleen toverinsa, 11-vuotiaan Kalliopään Hannan kanssa hakemaan torpan elukoita kotiin "Isost-metsästä". He eivät kuitenkaan löytäneet niitä lähimailta, ja uskaltamatta mennä pidemmälle he kääntyivät tyhjin toimin kotiin päin. Kun he olivat jo vain puolisen kilometrin päässä lähimmistä ihmisasunnoista, Haantaustan torpista, mutta vielä noin kilometrin päässä kotoa Hakalasta ja puolentoista Vihtamäeltä, jättäytyi Anna hiukan jäljelle toisesta tytöstä. Silloin hyökkäsi äkkiarvaamatta viereisestä pensaikosta esille suuri susi ja iski hampaansa tyttöön. Kauhun parahdus sai Hannan katsomaan taakseen. Huomatessaan hirveän näyn hän kovasti huutaen lähti juoksemaan kotiinpäin. Hänen äkillinen huutonsa hämmensi sen verran sutta, että se hellitti otteensa, jolloin Anna parka pääsi irti ja alkoi myös juosta, ääneensä itkien ja valittaen. Mutta samassa kuin hän saavutti toverinsa, oli susikin hänen vierellään. Näin kaikki kolme juoksivat rinnan, noin nelisenkymmentä syltä (<85 m>), kunnes susi äkkiä uudelleen iski hampaansa uhriinsa, tämän vyötäisten kohdalle, ja raastoi hänet metsään. Tyttö raukan sydäntä särkevät hätähuudot eivät sitä enää pelottaneet, eivätkä pidättäneet. Mutta Hanna yhä juoksi, melkein mielettömänä kauhusta ja pelosta Haantaustan torpille päin apua huutaen ja itkien. Hätähuudot kuultuaan Rintalan torpan isäntä kiiruhti Hannaa vastaan. Nääntymyksestä tämä töin tuskin sai kerrotuksi toverinsa äärimmäisestä hädästä. Rintala läksi heti juoksujalkaa onnettomuuspaikalle, mutta susi oli jo ennättänyt viedä onnettoman uhrinsa pois näkyviltä Mahalmäen suolle. Suon läheltä näet löydettiin lapsiparan rikkirevitty hame, minkä susi siinä oli kiskonut hänen yltään. Kruununvoudin toimesta lähti väkeä Vihtamäestä etsimään Annan ruumista metsästä. Aamupuoleen yöstä se löydettiinkin suolta. Joku oli kuullut sieltä vielä vähän aikaisemmin heikkoa valitusta. "Mäkilän Kalle" sen sitten löysi. Susi ei ollut ennättänyt syödä saalistansa, vaan se oli nähtävästi säikähtänyt jotain, ehkäpä "Hakalan Villeä", joka kerran etsinnän alussa oli kulkenut niillä vaiheilla kuitenkaan silloin huomaamatta sutta tai sen uhria. Kaiketikin oli susi huomannut ihmisiä samoilevan metsässä ja pitänyt viisaampana luopua saaliistaan pelastaakseen oman nahkansa. Mutta pikku Annaa se oli jo niin pahoin pureskellut - eniten vyötäisten paikoilta, että ihmisten saapuessa henki vähän ennen oli paennut, koska ruumis vielä silloin oli lämmin. Kaikesta päätellen hän siis oli ollut hengissä vielä muutaman tunnin ajan suden luovuttua hänestä. Mitä epätoivon ja kauhun tuskia - ruumiillisista kärsimyksistä puhumattakaan - tuo lapsiraukka olikaan kestänyt, ensin hirvittävän pedon armoilla ja sitten yksin avuttomassa tilassaan keskellä korpea, ennen kuin tajunta hävisi ja kuolema vapautti kaikesta vaivasta! Pikku Anna haudattiin kaikessa hiljaisuudessa. Ennen hautaamista oli arkku kirkon eteisessä paareilla, joille vuotanut veri vielä muistutti lapsiparan kaameasta lopusta. Kirkossa piti sitten Hemmilän silloinen pastori Utter pienen elämänkertapuheen, missä kosketteli muun muassa lapsen surkuteltavaa tilaa pedon kynsissä ja hänen yksinäisyyttään kuolinhetkellä, kun ei ollut hänen edes suotu kuolla vasta rakkaittensa saavuttua hänen ympärilleen. Sillä paikalla, mistä susi Annan sieppasi, on vielä tänä päivänä mäntyyn kiinnitettynä ränsistyneen puuristin jätteitä. Ristiin oli alkujaan kirjoitettu: "1880. Karvari Lindbergin lapsi. Metsän pedolta tähän tuotu, ei kumminkaan hänen ruoaksensa ollut suotu". Sen oli valmistanut puuseppä ja maalari "Raimelan Lindgreni", ja oli se ollut alkujaan mustaksi maalattu. Kirjoituksesta päättäen on ristintekijä tarkoittanut ristin pystytettäväksi sille paikalle, mistä ruumis löydettiin, vaikka se sitten jostakin syystä kiinnitettiinkin tuolle kohtalokkaalle paikalle metsätien varteen, mistä susi saaliinsa ryösti.
Uusi Aura 6.11.1927. Kotoa ja ulkoa - liite. Musterhjelm, Elin.
7. IDA KAROLINA EFROSYNENTYTÄR 4v.
Susi on jälleen tappanut lapsen. Tämä tapahtui wiime wiikolla eräällä niityllä Tomeron kylässä Paimion pitäjää, missä onneton lapsi kahden towerinsa kanssa oli paimenessa. Sitä ennen oli se repinyt lampaan ja uhannut täysikaswaneitakin ihmisiä.
Sanomia Turusta 120 16.10.1880, 1.
Taaskin lapsi suden saaliiksi. Kolme- tai neljävuotias tyttö on, kuten Åbo Underrättelser kertoo, toiswiikolla Paimion pitäjän Tomeron kylässä joutunut suden suuhun. Ennen kuin apuun ehdittiin, oli peto repinyt lapsen palasiin, syönyt sen sisälmykset ja juossut tiehensä. Hirweätä!
Päijänne 42 20.10.1880, 3.
6.lokakuuta Paimion pitäjässä, Taatilan kylässä, vuokraemäntä Eufrosyne Johansdottersin 4½-vuotias tytär siepattiin.
Godenhjelm 1891, 7.
8. SERAFINA ALEXANDRA GRANFORS 5v.
Susi on jälleen surmannut lapsen. Meille tulleen tiedon mukaan oli tämä peto wiime torstaina tawannut pienokaisen lapsen erään torpan maalla lähellä Laitilan kestikievaria. Lapsi oli myöhemmin löydetty pahasti rewittynä ja molemmat jalat irrotettuina ruumiista.
Sanomia Turusta 118 12.10.1880, 2.
Susi Laitilassa. Meille on eräs lähettäjä antanut seuraawat tarkemmat tiedot tästä onnettomuuden tapauksesta. Torstaina tämän kuun 7. päivänä keskellä sydänpäiwää tapahtui Koweron kylässä waltamaantien varrella, että kun ittellisen Granforsin kaksi lasta oliwat wähän matkan päässä asuntuwasta niin tuli susi ja wei heistä wanhemman kuudennella olewan tyttölapsen. Tämä kyllä nähtiin ja lapsen huutokin kuultiin, ja isä juoksi perässäkin, mutta susi ei jättänyt saalistansa. Wäkijoukko myöhemmin illalla wasta löysiwät lapsen mettästä kuolleena, raadeltuna. Reidestä oli susi wähän syönytkin.
Sanomia Turusta 121 19.10.1880, 1.
7.lokakuuta Laitilan pitäjässä Koveroon kuuluvan tuvan läheisyydessä kulkevalla yleisellä maantiellä peltiseppä Matts Granforsin 5½-vuotias tytär siepattiin.
Godenhjelm 1891, 6.
9. PAUL ROBERT GRÖNROOS 5v.
Jälleen susi syönyt lapsen. Lauantainta lokakuun 16. päivänä puolenpäivän aikana kaipasi eräs Hauttaniemen Wehmaan pitäjän Maarjärwen taloon kuuluvassa torpassa asustelewa itselliswaimo kuudenwuotiasta lastansa. Ruwettiin lasta hakemaan. Löydettiin niin lakki ja toinen kenkä. Lumessa huomattiin myöskin suden jälkiä ja näitä seurattaissa tawattiin noin virstan (<1067 m>) matkassa mainitusta torpasta lapsen rikki revitty ruumis. Päästä, selästä, toisesta reidestä ja käsivarsista oli peto irrottanut suuria wiipaleita. - Tämä on jo meidän tietääksemme seitsemäs jollei kahdeksas lapsi, joka lyhyen ajan kuluessa on henkensä menettänyt Turun lähiseuduilla. Tosiaankin kauheata! Owatko kunnat perihuolimattomat, vai halweksiwatko lapsen henkeä, jost' eivät tehokkaampiin toimiin ryhdy?
Sanomia Turusta 123 23.10.1880, 2.
Taaskin suden uhriksi joutunut lapsi. Wiime numerossamme kerrottiin, kuinka susi oli äskettäin surmannut ja repinyt kaksi lasta, toisen Laitilan ja toisen Paimion pitäjässä. Nyt ilmoitetaan Wehmaasta samallainen, surkea tapaus. Lauantaina 16. päivänä lokakuuta puolipäivän aikana kaipasi Wehmaan pitäjässä Maarjärwen torpassa asuwa loiswaimo 5¾ wuoden wanhaa poikalastansa. Jonkun odotuksen perästä ruwettiin poikaa etsimään torpan likimmiltä seuduilta ja löydettiin silloin
hänen lakkinsa ja toinen kenkänsä. Lumessa huomattiin myös suden jälkiä, ja kun niitä seurattiin, löydettiin noin Wenäjän wirstan (<1067 m>) päässä torpasta metsässä pojan revitty ruumis, josta toinen reisi ja molemmat käsiwarret sekä selkä ja takapuoli päästä oliwat syödyt. - Tosiaankin kauhistuttawaa! Hywin todenmukaista on, että sama peto on tehnyt kaikki nämät äskettäin tapahtuneet lapsiryöstöt ja murhat, sillä tunnettu on, että kun susi kerran on päässyt ihmislihan makuun, se ei enää mielellään tyydytä nälkäänsä muulla. Ja niin kauan, kun tämä ihmissyöjä saa elää, tulee warmaankin toinen toista surkeampi tapaus ilmoittamaan, missä tämä kauhea eläin on kulkenut.
Päijänne 43 27.10.1880, 3.
15.lokakuuta Vehmoon pitäjässä torpparinvaimo Henrika Grönroosin 5½-vuotias poika siepattiin lähellä Meerijärven kartanoon kuuluvaa metsätorppaa.
Godenhjelm 1891, 7.
IDA KUSTAANTYTÄR LAAKSO 8v. -jäi henkiin
Susi on taas, tällä kertaa Kierlan kylässä Halikon pitäjässä, iskenyt hampaansa erääsen Suomen lapseen, 8-vuotiseen poikaan. Se tapahtui keskellä kylää ja onneksi sattui muuan mies olemaan lähellä, joka pojan pelasti. Susi heitti saaliinsa, jonka ruumiissa on neljä haawaa. Tämän kauhistuttawan jutun kertoo Åbo Posten.
Päijänne 44 3.11.1880, 3 (ilmoitus tarkoittaa Ida Kustaantytär Laaksoa).
22.lokakuuta Halikon pitäjässä Kierlan kylässä Vaskisten pappilassa 9-vuotias tyttö Ida Gustafsdotter yritettiin siepata, mutta hän pääsi pakoon ja sai vain pureman reiteen.76
Godenhjelm 1891, 7.
Ida kertoi tapauksesta seuraavaa: "Olin siihen aikaan 7-vuotias ja kävin muiden lasten kanssa kiertokoulua, jota silloin pidettiin Vaskiolla noin 3 kilometrin päässä olevassa Sahan talossa. Silloin vuonna 1880 oli jo joulukuussa lunta reippaasti. Meitä oli kuusipäinen joukko lapsia palaamassa koulusta kotiin. Kuljimme pitkin kyläkujaa, jota reunustivat korkeat ja tiheät riukuaidat. Minä astelin joukossa ensimmäisenä ja olimme jo lähellä kotimökkiäni. Silloin näin, miten suuri harmaa eläin juoksi metsänreunasta meitä kohti. Se loikkasi kevyesti korkean aidan yli ja oli muutamalla loikkauksella meidän luonamme. Me jähmetyimme kauhusta paikoillemme. Susi pysähtyi minun eteeni, nousi kahdelle jalalle ja painoi minut etukäpälillään heti maahan. Tunsin suden hengityksen kasvoillani, kun vaivuin lumeen. Muut lapset olivat ensin kauhun kangistamina, mutta lähtivät sitten kirkuen pakoon. Susi tarttui hampaillaan minua rinnasta ja lähti saman tien kantamaan metsään alkaakseen ateriansa. Minulla oli kuitenkin pään ja hartioiden ympärille käärittynä pakkasta vastaan suuri sen aikainen villasaali, joka nyt suojeli minua suden hampailta. Niinpä se ei saanutkaan tarpeeksi pitävää otetta, vaan putosin hangelle. Sitten se otti minut uudestaan hampaisiinsa, ravisteli ilmassa ja heitti maahan. Ja kuin todetakseen, olinko vielä hengissä, se painoi korvansa rintaani vasten. Olin tajuissani koko ajan, mutta kuolemanpelosta kokonaan lamaantunut, niin että tuskin tunsin, kun se tarrasi uudelleen rintaani ja yritti lähteä metsään päin. Silloin kuitenkin tuli pelastus aivan viime tingassa. Eräs kotimme naapuri, Mäkilän Janne, oli ollut härkäparillaan puita ajamassa. Hän oli poikennut pikipäin erääseen lähitaloon asialleen. Talossa oli juuri leivottu ja ensimmäiset leivät olivat uunissa. Emäntä oli estellyt vierasta lähtemästä, jotta saisi lämpimäisiä mukaansa. Janne ei kuitenkaan jäänyt, vaan kiirehti kuin jonkin kumman voiman vetämänä taipaleelle. Viime hetkessä hän ehtikin paikalle. Härkäpari jäi siihen paikkaan tielle, eikä hän ennättänyt mitään asetta sieppaamaan, vaan lähti sulin käsin pelastamaan hädässä olevaa tyttöä pedon hampaista. Huutaen ja käsiään huitoen hän juoksi paikalle, jolloin peto aidan yli loikatessaan pudotti minut hangelle. Se pysähtyi metsänreunaan ja jäi kiiluvin silmin seuraamaan tilanteen kehittymistä. Minä makasin maassa verissäni. Janne tuli viereeni ja kysyi: "Voi flikkaparka, vieläkös sinus o henke ollenka?" On oikein, sanoin minä, ja yritin itkien nousta ylös. En kuitenkaan päässyt, koska reiteni oli poikki ja jaloissa syvät puremat. Myös kasvoissani oli syviä haavoja. Siksi Janne ottikin minut syliinsä ja kantoi turvaan.
Kun tulimme kotiin ja äiti näki minut, parahti hän ensimmäiseksi itkuun. Hän oletti suden repineen minut jo kuoliaaksi, koska olin yltä päältä veressä ja järkytyksen lamauttamana. Susi oli läheisessä metsänreunassa ulvonut koko yön raivoissaan menetettyään jo varman saaliinsa. Minä jouduin sairastelemaan vuodepotilaana koko talven, sillä pedon aiheuttamat vammat vihoittelivat kauan. Sama susi hätyytteli usein ihmisiä. Miehiä se karttoi, mutta yksinäisten asumusten ympäririllä se kierteli keskellä päivääkin. Tuolla aukeaman reunassa olevan mökin vierelle se ilmestyi eräänä päivänä, jolloin siellä olivat kotona vain mummo ja lapset. Se tuli ikkunan taakse, murisi ja näytteli hirveitä hampaitaan. "Tules vain tänne, niin lyön viikatteella kinttus poikki", uhkasi mummo ja juoksi eteiseen, jossa laudanraossa säilytettiin viikatteita talvella. Hän sieppasi väärävartisen käteensä, mutta ovella hänen rohkeutensa petti, eikä hän uskaltanut ulko-ovea avata. Silloin ei uskallettu kulkea iltaisin ulkona muuten kuin valkean kanssa, sitä susi pelkäsi. Ovet pidettiin päivälläkin tiukasti sujettuna. Koululapsia kuljetettiin tämän jälkeen aina hevosella. Sama susi kävi joulun jälkeen heitä hätyyttämään. Se oli tullut päivä päivältä yhä rohkemmaksi. Kun lasten kyytimiehenä oli keskenkasvuinen poika, kävi susi reen kimppuun. Hevonen juoksi vauhkona, susi reen kannoilla. Se iski hampaansa reen perässä riippuvaan rekiloimeen ja yritti kaataa reen kuormineen. Poika sai piiskallaan sen kuitenkin torjutuksi. Lopulta susi sai ansaitun palkkansa. Vaskiolla oli Joensuun kartanon palkkaamana metsästäjä eräs Ville Spot* niminen saksalainen. Hän sai myöhemmin talvella pedon ammutuksi. Meilläkin käytiin näyttämässä taljaa. Minä makasin silloin vielä sairaana vuoteessani ja katselin sitä kauhuissani. Kuulin myöhemmin, että kreivi Armfelt oli vienyt nahan Helsinkiin ja että susi oli täytetty".
*Karl Nikolas Wilhelm Both.
Saura 1973 (Arvo Saura haastatteli Idaa vuonna 1955).
Godenhjelmin kirjan jahtikuvaus, joka kertoo saman suden tappamisesta: "Se oli 9.tammikuuta, kertoi Both" Heinäsuon suurella suolla me - Penttalan Jussi ja minä - löysimme tuoreet ilvekset jäljet. Seurasimme niitä läpi Toivilan metsän läpi ja Rauviomäen vuorelle asti, jossa tulimme eläinten makuupaikoille. Täällä koirat päästettiin irti: Balder ja Lord samoin Jussin Penttu, ja ajojahti jatkui aluksi suunnitelmien mukaan, mutta keskeytyi raivokkaaseen haukuntaan vuoren vasemmalta puolen. Siellä Lord ja Penttu ottivat yhteen, mutta Balderin kova haukunta jatkui jonkin matkaa oikealla. Aavistaen, ettei kaikki ollut kohdallaan kiiruhdin ja saavutin Balderin, kun sillä välin Jussi juoksi Lordin ja Penttun luo. Tiheässä metsässä vuorenrinteellä koira tuli koko ajan lähemmäksi minua ja samanaikaisesti kuulin Jussin puuskutuksen takanani ja sillä samalla hetkellä tuli Balder haukkuen ja rynnäten ohitseni susi kintereillään! Suden huomatessa minut se kääntyi, mutta siihen osui laukaukseni ja susi hyppää ylöspäin ja saa toisen osuman, mutta vieläkään susi ei kaadu, vaikka on pahasti haavoittunut vaan jatkaa matkaa. Ammu nyt, huusin Jussille, mutta Jussi vastaa, ettei ole nallia päällä ja susi painuu ohitse. Both juoksee perään ja lataa pyssyn uudelleen ja kolmas laukaus kaataa suden. Jättäen tämän toistaiseksi kiiruhtaa hän paikalle, jossa koirien yhteenotto oli, ja löytää Penttun, joka kuten Balder, laitetaan kiinni, jonka jälkeen Jussi saa käskyn mennä paikalle, jossa susi makaa kuolleena. Mutta Jussi empii ja ajattelee, että tulisi muiden susien yllättämäksi. Koirien tappelupaikalla Both löytää koirien ja susien jälkiä, ja jälkiä myös verisestä taistelusta: Lord oli hävinnyt. Yön aikana alkanut myrskyilma, joka ei laantunut edes seuraavana päivänä, pyyhki pois kaikki jäljet, ja Penttu-koira oli ainut, joka tiesi miten taistelussa oli käynyt. Krappon tilalla Kierlan kylässä, joka siis ohitettiin paluumatkalla ja susi oli kelkassa, oli petoa tarkkailevien lasten joukossa, 9 -vuotias tyttö, jonka susi oli kaksi kuukautta aiemmin raahannut hyvän matkaa otteessaan, mutta kylän miesten juostessa perään, irrottanut otteensa hypätessään aidan yli. "Se on juuri se sama susi", sanoivat ihmiset.
Godenhjelm 1891, 35.
JUHO LAIHO 9v. -jäi henkiin
Sudet owat Yläneelläkin hirmutöitään tehneet. Niin on yksi näistä "jokapäiväisistä wieraista" joku aika sitte hyökännyt Kolinummen Aspholman torpparin 10-wuotisen, torpan läheisyydessä leikitsewän pojan päälle ja suussaan kantanut lasta pitkät matkat, kunnes eräs naapuritorppari huomasi waaran ja hänen onnistuikin saada lapsi pelastetuksi. Onnettoman ruumiissa on kuitenkin suuria suden hampaiden tekemiä haavoja. Pojan luullaan paranewan.
Sanomia Turusta 131 11.11.1880, 2.
Susi lapsen kimpussa. Wiime lokakuun 28. päivänä oli susi Yläneen pitäjän Kolinummen kylässä maantiellä karannut erään 9-vuotiaan torpanpojan kimppuun, iskenyt hampaansa häneen ja kuljettanut tien wieressä olevalle niitylle. Onneksi kuuli muuan mies lapsen hätähuudot ja riensi paikalle; susi heitti saaliinsa ja pötki pakoon. Pojalla on yksi haava olkapäässä ja kaksi vyötäisissä.
Päijänne 46 17.11.1880, 3.
VILJAKKALAN PELTOLAN RENKI -jäi henkiin
Susia ja jälleen susia. Enään ei kulu wiikkoa, melkeinpä ei päivääkään, joka ei toisi tietoja susien julmista, kammottawista hirmutöistä. Niin on jälleen yksi näistä pedoista näyttäinnyt Halikossa. Wiljakkalan Peltolan renki oli nimittäin wiime wiikon maanantaina palatessaan lapsia kouluun wiemästä tawannut suden, joka kaikin tawoin yritti päästäksensä miehen rekeen. Julman onnistuikin yritys sen werran, että jo sai miehen käsiwarren hampaisiinsa, mutta lyöden ohjaksilla ja kirkasten hewosta rajuun juoksuun pääsi mies hukasta erilleen. Hewosensa oli hywä juoksia ja otaksuttawaa on että miehen muuten olisi käynyt toisin, kuin nyt. Muistona tästä koulumatkasta on hänellä repaileinen hihansuu ja naarmu käsivarressa. - Muuallakin lähipitäjissä owat sudet hätyyttäneet ihmisiä. Sotaan susia vastaan on sen tähden kiireimmiten ryhdyttäwä.
Sanomia Turusta 130 9.11.1880, 2.
JOHAN PELANDER 11v. -jäi henkiin
Susia liikkuu jo kaksittain, kolmittain näilläkin seuduilla. Niitä on nähty Hakoisten kartanon lähellä Janakkalassa. Myöskin Wanajassa on niitä liikkunut. Somerolla sanotaan niiden jo lapsiakin ahdistelleen.
Hämäläinen 94 24.11.1880, 1.
Vieläkin susista. Joku wiikko takaperin oli muuan 11-vuotias poika Somerolla ollut menossa talosta noin kiwenheiton matkalla olewaan riiheen. Tällä matkalla susi karkasi hänen kimppuunsa ja alkoi laahata metsää kohden. Poika sattui kuitenkin saamaan aidasta kiinni ja jaksoi siitä pitää siksi kun hänen huutoihinsa talosta apua riensi. Susi silloin päästi pojan ja pötki tiehensä; mutta poika on sittemmin haawoista kuollut.
Päijänne 52 29.12.1880, 3 (poika jäi henkiin).
10. JOHAN VILHELM VÄHÄTALO 5v.
Wahdolta. Sudenpentuja päätettiin täällä hakea Helluntain pikku-pyhinä. Tätä kirjoittaessani kuulin, että Nousiaisissa oli susi* tappanut lapsen. Niin kuin täällä maaseuduilla yleisesti luullaan eiwät Itä-Suomen metsästäjät ihmissyöjiä tappaneetkaan, waikka suuret rahat saiwat. Asiantuntijat näet sanowat, ettei ilwes tapa muita kuin jäniksiä, eikä näillä seuduilla ole yhtään ihmistä, joka olisi eläwää ilwestä milloinkaan nähnyt pahanteossa. Muutoin se on hywin arka ihmiselle, ja sillä on niin pieni suukin, ettei se taida ihmistä eikä lammastakaan mihinkään kantaa. Karjalan miehetkin suoraan sanoiwat minulle, että he tappawat wallan wiattomia eläwiä. Siis nuot suuret rahat meniwät luultawasti hukkaan. Päinvastoin owat ne aina olleet isoja susia, jotka ennen aikoinakin owat ihmisiä hätyyttäneet. Wornanen on sitä paitse sanonut myrkyn ulospanemisen turhaksi pyyntitawaksi, niin kuin se tänä wuonna olikin.
*Wiime lauantaina on se raadellut ja tappanut Kytön Wähäkylän isännän 5 wuotisen pojan, joka aiwan likellä taloa oli leikkimässä. Etsinnön jälestä löydettiin pojan yliruumis noin 1 ½ wirstan (1600 m) matkassa metsästä.
Sanomia Turusta 58 19.5.1881, 3.
Jälleen on susi syönyt lapsen. Nousiaisista on Åbo Underrättelser saanut tiedon, että siellä viiden wuoden wanha poikalapsi tämän kuun 14. päivä on joutunut suden saaliiksi. Hän oli Wähäkylän isännän poika Kytösten kylästä Nousiaisten pitäjässä. Poika oli leikitsemässä ainoastaan muutaman sylen <10 m> päässä asuinhuoneesta, kun huomattiin että hän arwaamatta oli kadonnut leikkipaikaltaan, eikä ensin tiedetty mihin hän oli joutunut. Wihdoin huomattiin toki suden jälkiä, jotka tältä paikalta weiwät lähimmäiseen metsään. Näitä seurattiin ja, muutaman tunnin haettua, löydettiin metsässä, noin puolentoista wirstan (<1600 m>) matkalla talosta, pojan ruumiin ylipuoli, jota oli kauheasti raadeltu.
Aura 20 20.5.1881, 2.
14.toukokuuta Nousiaisten pitäjän Kytöisissä talollinen Wilhelm Mattsson Vähätalon 6-vuotias poika Johan Wilhelm siepattiin muutaman sylenmitan päästä kotitalostaan ja tuli syödyksi.
Godenhjelm 1891, 7.
11. MATHILDA JOSEFINA HEIKKILÄ 4v.
Sudet owat matkustajain kertomusten jälkeen taas näinä päiwinä Mynämäen pitäjässä tappaneet ja syöneet 5-wuotisen tyttölapsen.
Sanomia Turusta 59 21.5.1881, 2.
Taasen on lapsi joutunut suden saaliiksi. Sunnuntaina 15. päivänä tätä kuuta, kertoo Åbo Underrättelser, oli susi wienyt Hellgrenin torpparin Karjalan kappelissa 4 ½ wuotta wanhan tyttölapsen.
Suomalainen Wirallinen lehti 60 21.5.1881, 2.
Sudet. Susien wiimeisestä hirmutyöstä, josta jo edellisessä numerossa puhuimme, saatamme mainita seuraawan: Karjalan kappelissa Kalelan kylässä oli Heikkilän torpparin Kustaa Hellström'in kaksi tyttöä, toinen 7 toinen 4½ wuotias, tämän kuun 15. päivänä leikkimässä likellä torppaa, kun äkkiä susi syöksyi heidän päällensä ja wei suussaan nuoremman tyttären. Wanhemmat tämän huomattuaan heti riensiwät awuksi, mutta turhaan. Noin 1½ wirstan (<1600 m>) matkassa wasta löydettiin lapsen toinen kenkä, mutta muita tähteitä ei ensinkään.
Sanomia Turusta 60 24.5.1881, 2
Taaskin lapsi suden saaliiksi. Matkustajain kertomuksen mukaan ilmoittaa Åbo Underrättelser sen kamalan sanoman, että Mynämäellä äskettäin eräs wiisiwuotias tyttölapsi on joutunut suden saaliiksi. Siis kaksi lasta jälleen Länsi-Suomessa melkein samaan aikaan petojen uhriksi!
Tampereen Sanomat 41 25.5.1881, 2.
15.toukokuuta klo 10 torppari Gustav Hellströmin, kotoisin Heikkilän Maulan tilaan kuuluvasta torpasta, joka sijaitsee Kalelan kylässä, 4½-vuotias tytär Mathilda Josefina siepattiin Karjalan kirkolla kotinsa pihamaalta hänen leikkiessään sisarustensa kanssa ja tuli syödyksi.
Godenhjelm 1891, 7.
12. MAURITZ ULRIKASSON LEPSIOJA 9v.
Lapsi suden saaliina. Åbo Posten kertoo: maanantai-iltana, tämän kuun 20. päivä lähti eräästä Nousiaisten pitäjän Walpperin kylän metsätorpasta yhdeksänwuotias poika torpan hewosta noutamaan läheisestä metsähaasta. Kun paikka oli lähellä eikä poikaa kuulunut palaawan, lähtivät wanhemmat, pahaa aawistaen, poikaa etsimään, ja kauhuksensa löytäwätkin he enää lapsestaan waan hänen puukenkänsä, muutamia werisiä vaatteenrepaleita ja suitset, joilla hewonen oli tuotawa. Suden jäljet huomattiin pehmeällä maalla, mutta ne luonnollisesti katosiwat wuoriseuduilla.
Tampereen Sanomat 51 29.6.1881, 2.
10.kesäkuuta Nousiaisten pitäjän Kärryn kylän takamailla torppari Matts Matsson Lepsiojan 10-vuotias poika Maurits siepattiin ollessaan hakemassa hevosta laidunhaasta ja tuli syödyksi.
Godenhjelm 1891, 7 (oikea päivämäärä oli 20.6.1881).
13. GUSTAF VICTOR NIITTUMAA 4v.
Suden saaliiksi on taaskin joutunut yksi lapsi, kuten Åbo Underrättelserille kirjoitetaan Yläneeltä. Wiime kuun 29. päivänä oleskeli torppari Niittumaan 4 wuoden wanha poika sisarensa kanssa torpan lähistöllä, joka on Laajoen kylässä Karjalan kappelissa. Metsästä hyökkäsi silloin susi, joka wei pojan mukanaan. Sittemmin löydettiin lapsen runneltu ruumis muutamassa suossa.
Tampereen Sanomat 55 13.7.1881, 2.
Lapsenryöstö. Laajoen kylässä Karjalan kappelia Mynämäen pitäjässä on susi jälleen kesäkuun wiimeisinä päiwinä uudistanut täällä Länsi-Suomessa jo kauan jatkamaa, kauhistuttawaa tappotyötänsä. Tällä kertaa joutui sen saaliiksi erään torpparin 4-wuotias poikalapsi Niittumaan torpasta mainitussa kylässä. Hän oli ollut wähän wanhemman sisarensa kanssa leikkimässä, jolloin susi äkkiä hyökkäsi metsästä ja wei lapsen suussaan. Ruumis löydettiin myöhemmin rikkirewittynä.
Sanomia Turusta 81 14.7.1881, 2-3.
29.kesäkuuta torppari Johan Michelsson Niittymaan, kotoisin Moision viljelysmailta Nihattulan kylästä Wirmoon pitäjään kuuluvasta torpasta, 5½-vuotias poika Gustav, joka oli kaitsemassa muita lapsia pedoilta, joutui suden hyökkäyksen kohteeksi ja myöhemmin hänet löydettiin revittynä suolta; alaraajat ja toinen käsi syötynä.
Godenhjelm 1891, 7-8.
14. JOHAN WILHELM VÄLIVERÄJÄ 7v.
Taaskin lapsi suden saaliina. Jokohan wihdoin wiimeinen. Åbo Posten kertoo että wiime perjantaina 15. päivä tätä kuuta kello 7 ja 9 wälillä illalla susi söi lapsen, 7 wuoden wanhan pojan Hakalan torpasta Nousiaisten pitäjässä lähellä Karjalan kappelin ja Mynämäen rajaa. Poika oli lähtenyt ottamaan wastaan kotiin palaawaa äitiänsä ja siten joutui hän pedon saaliiksi. Metsästä löydettiin waan pää ja yläosa ruumiista. Surmaajakin nähtiin, waan aseettomat ihmiset eiwät woineet sille kostaa tuhotyöstä.
Uusi Suometar 161 18.7.1881, 2.
Susi jälleen tappanut lapsen. Åbo Posten kertoo: Tämä tapahtui tämän kuun 15. päivänä kello 7 ja 9 wälillä ehtoolla Nousiaisten pitäjässä Karjalan kappelin rajoilla. Torppari Hakalan 7-wuotias poika Juhani oli mennyt tapaamaan äitiänsä, jota silloin odotettiin kotia ulkotöistä. Lähetessään kotia kuuli äiti kowan huudon, waan ei tietänyt poikansa kotoa lähteneen. Tultuansa tupaan ei hän nähnyt lastansa, jonka tähden hän aavistaen onnettomuutta rupesi muutamain henkilöjen avulla etsimään lastansa, ja pian löydettiin torpan likeltä pienokaisen pää ja yliruumis. Hetken kuluttua nähtiin tappajasuden tyynenä ja tyytywäisenä jolkottelewan tiehensä, josta sitä ei voitu estää ampuma-aseiden puutteessa.
Sanomia Turusta 83 19.7.1881, 2.
Lapsenryöstöstä Karjalan kappelissa kertoo Åbo Posten, että sen tekijä luultawasti ei olekaan susi waan ilwes, sillä lapsen ruumiin läheisyydessä tawattiin kolme ilweksen pentua, joista kuitenkin kaksi pääsi karkuun ja ainoastaan yksi tapettiin.
Päijänne 31 3.8.1881, 3.
15.heinäkuuta Nousiaisten pitäjän Santamalan kylässä torppari Matts Mattsson Wäliverejan 7-vuotias poika Johan Wilhelm siepattiin jotakuinkin klo 6 illalla suunnilleen 10 sylenmitan päässä Paistaojan kylän Hakalan torppaa, jossa hän oleili setiensä luona; ainoastaan ruumiin yläosa löytyi noin virstan päästä torpasta.
Godenhjelm 1891, 8.
15. GUSTAF ALEKSANDER HARTMAN 8v.
Susi on taas tappanut lapsen. Torppari Isak Hartman'in Wehmalaisten kylässä Karjalassa 9-wuotias poika on joutunut suden saaliiksi tämän kuun 22. päivä. Onneton oli marjoja poimimassa nuoremman weljensä kanssa, kun peto hänet kohtasi ja tappoi.
Sanomia Turussa 87 28.7.1881, 1.
22.heinäkuuta Vehmaan kylän Karjalan kirkolta torppari Isak Hartmannin 8 vuotta 10 kuukautta vanha poika Gustav Alexander siepattiin hänen ollessaan marjastamassa vuotta nuoremman veljensä kanssa.48
Godenhjelm 1891, 8.
16. KONDRAD KONSTANTIN ÅKERMAN 1v.
Susi jälleen syönyt lapsen. Kuten eräs kirjeenwaihtajamme Wahdolta toisessa paikkaa lehdessämme mainitsee on jälleen lapsi joutunut suden saaliiksi. Toiwokaamme, että nämä yhtä kauhistawat kuin surulliset lapsenmurhat jo wiimein päättyisiwät ja että susien häwittämiseksi wiimeinkin ryhdyttäisiin ankariin toimiin.
Sanomia Turusta 90 4.8.1881, 2.
Sudet syöneet lapsen, tietysti Turun puolella, niin täytyy taas Turun lehtien mukaan kertoa, waikka kauhistuukin mieli tuota tehdessä. Waahdon kappelissa Maskun pitäjää on susi viime sunnuntaina kello 3 iltapäiwällä wienyt kahden wuoden wanhan lapsen Lavamäen yksinäisen talon eteisestä. Seuraawana aamuna löydettiin lapsen toinen kenkä ja sukka sekä muutamia jäännöksiä ruumiista.
Suomalainen Wirallinen lehti 91 4.8.1881, 2
31.heinäkuuta Lavomäen yksinäistalolla Wahmon kirkolla tilallinen Gustav Adolf Åkermannin lähes 3-vuotias poika siepattiin kirkonmenojen aikaan pihamaalta ja myöhemmin löydettiin muutamia raajojen kappaleita virstan päässä pihamaalta.
Godenhjelm 1891, 8.
17. MATHILDA WILHELMINA SAVON 8v.
Wieläkin yksi lapsenryöstö. Kun Laitilan pitäjässä Pehtsalon torpparin Sawonin kolme lasta 3. päivä tätä kuuta aikoi wiedä karjaa pieneltä niityltä läheiseen hakaan, wei susi nuorimman lapsen, 8-wuotiaan tytön. Torpan wäki, jolle toiset 11 ja 13 wuoden wanhat lapset asian ilmoittiwat, kiiruhtiwat oitis saapuwille, jonka wuoksi sudella ei ollut aikaa saalistansa syödä, waikka oli jo ennättänyt sen tappaa repimällä auki watsan ja kiskoen sisukset ulos. Tappajan kyllä ihmiset näkiwät, waan ampuma-aseiden puutteen wuoksi sai se rauhassa jolkutella tiehensä.
Suomalainen Wirallinen lehti 93 9.8.1881, 2.
Lapsen ryöstöstä Laitilassa annamme seuraawat tiedot: Tämän kuun 3. päivänä palasiwat torppari Savonin Pehtsalon kylästä Laitilan pitäjää kaksi pientä tytärtä karjaa wiemästä, kun äkkiä susi karkasi heidän kimppuunsa ja wei nuoremman 9 wuotta käywän lapsen. Etsinnöissä löydettiin noin 90 sylen (<192 m>) paikoilla ryöstöpaikasta lapsen ruumis, mutta liha jaloista ja ruumiin alaosista oli syöty ja muuten ruumis pahasti rewittynä. Pää sitä wastoin oli melkein wahingoittumatta luultawasti syystä, että hameet oliwat pudonneet pään yli suden lasta raahatessa.
Sanomia Turusta 93 11.8.1881, 2.
3. elokuuta torppari Ludvig Savenin 8½-vuotias tytär Mathilda siepattiin Pehtsalon kylässä Laitilan pitäjässä hänen ollessaan 10-vuotiaan siskonsa Idan kanssa hoitamassa karjaa 1½ virstan päässä Savenskan torppaa ympäröivällä niityllä, siskonsa todistuksen mukaisesti "täplikkään suden" toimesta. Ruumis löydettiin, mutta yksi raaja oli syöty.
Godenhjelm 1891, 8.
18. GUSTAF NUMMELIN 4v.
Suden surmatöitä wieläkin. Kalelan kylässä Karjalan kappelia on susi jälleen saanut saaliikseen lapsen. Torppari Nummelin'in waimon ollessa tätä kuuta 15. päivänä päiwällisaikaan 5-wuotiaan poikansa kanssa torpan edustalla, tuli susi, ryösti lapsen melkein äidin käsistä ja wei läheiseen metsään. Wielä ei ole mitään tähteitäkään lapsesta löydetty, waikka heti tapauksen jälestä etsimään ruvettiin.
Sanomia Turusta 96 18.8.1881, 2.
Susien weritöitä. Åbo Underrättelserille kirjoitetaan luotettawalta haaralta: Kun torppari Kustaa Nummelin'in, Kalelan kylässä Karjalan kappelissa, wiidennellä wuodella olewa poika Oskar äitinsä kanssa tämän elokuun 15. päivänä päiwällisen aikaan oli kotinsa pihalla, joka on metsässä noin wirstan päässä mainitusta kylästä, tuli sinne susi, joka äidin nähden karkasi pojan selkään kiinni ja wei hänet metsään, josta seudun hakuun kutsuttu wäestö ei ole mitään löytänyt lapsiraukasta, jota yhä wielä etsitään.
Uusi Suometar 188 18.8.1881, 1 (pojan oikea nimi oli Gustaf).
15.elokuuta Wirmon pitäjässä Waldelan kylässä torppari Gustav Nummelinin 5-vuotias poika Oscar joutui suden sieppaamaksi ollessaan äitinsä seurassa. Ruumis löydettiin 17.päivänä piilossa puiden välistä huolellisesti sammaleilla peitettynä ja se oli muutamilla suurilla haavoilla sudenpuremista.
Godenhjelm 1891, 9.
KATKELMA TYYNE PELTOLAN MUISTELMISTA (Gustafin sisaren tytär) Tuli elokuun 15. päivän aamu vuonna 1881. Kustaa-isä oli lähdössä työhön, mutta poika Gustaf ei ollutkaan hereillä, vaikka hän tavallisesti oli ensimmäisten joukossa jalkeilla. Isän teki mieli herättää, koska tiesi, että poika olisi tosi pahoillaan kun kuulisi, että isä oli lähtenyt ilman häntä. Aikansa pohdittuaan isä päätti, ettei hän raaski herättää, kun poika niin makeasti nukkuu. Sitä hän joutui vielä samana päivänä katkerasti katumaan. Nummen torpan pihalla oli hiekkakasa, jossa lapset usein leikkivät. Niinpä Gustafkin leikki siinä kyseisenä päivänä Tekla-sisarensa kanssa sen jälkeen kun hän oli vähän rauhoittunut. Aamulla poika oli itkenyt pahoillaan kun isä oli hänet jättänyt kotiin. Tekla oli kerännyt käpyjä jostakin pihan reunasta esiliinansa helmaan ja toi niitä hiekkakasaan tarkoituksena niillä leikkiä. Kun hän saapui kasan reunalle hän sattui katsomaan tielle päin ja näki ison harmaan suden, joka tuli suoraan heitä kohti. Hän pelkäsi niin että suorastaan jähmettyi kauhusta paikoilleen ja tuijotti vain sutta silmiin ja susi tuijotti. Gustafkin pelkäsi ja lähti juoksemaan pakoon. Silloin susi hyökkäsi takaapäin, tarttui hampaillaan pojan vaatteisiin ja yritti kantaa häntä. Kun se ei onnistunut, susi kiepautti pojan niskansa päälle ja lähti viemään pois. Siinä vaiheessa poika oli sen verran tointunut, että pystyikin äitiä huutamaan avuksi. Äiti oli tuvassa kahden nuoremman lapsensa kanssa. Äiti kuuli huudon ja riensi ikkunasta katsomaan, mistä oikein on kyse kun poika niin hädissään huutaa auttamaan. Vilkaistuaan ikkunasta tilanne selkisi hänelle koko kauheudessaan. Hädissään hän sieppasi isän metsästyspyssyn seinältä tarkoituksena ampua sillä ilmaan ja siten pelästyttää susi. Jostakin syystä pyssy ei kuitenkaan lauennut ja niin susi vei saaliinsa. Äiti lähetti Teklan heti viemään sanaa isälle ja isä tiedotti kylän joka taloon tapauksesta. Joka talosta lähti miehiä pyssyn kanssa sutta jahtiin, mutta susi oli mennyt jo menojaan. Pojan ruumis sentään löydettiin ehjänä, se oli kätkettynä suomaastoon, sammalilla peitettynä. Isä suri katkerasti poikaansa, hän jossitteli, että jos hän olisi herättänyt pojan aamulla ja ottanut mukaansa niin ei tämmöistä olisi päässyt tapahtumaan. Taikka jos hän olisi sattunut olemaan kotona, niin ehkä hän olisi voinut pelastaa pojan. Ja äiti suri, hän ikään kuin kätki surunsa, eikä suostunut puhumaan juuri mitään tapauksesta vuosienkaan kuluttua. Mutta jokainen näki, että hän oli järkyttynyt syvästi. Hänen ystävänsä kertoivat myöhemmin lapsille, ettei heidän äitinsä ollut kuuro ennen tätä karmeaa tapausta. Sen jälkeen hän oli niin kuuro, että täytyi suoraan korvaan oikein huutaa, jotta hän kuuli. Mistä se sitten johtuikin, mutta kuuroutuminen tapahtui hyvin pienessä ajassa. Kustaa kuoli vuonna 30.4.1886, hieman yli 40-vuotiaana. Perheen Miina-äiti, joka oli harras uskovainen, jäi leskeksi kuuden lapsen kanssa, seitsemättä hän odotti. Tekla oli tuolloin 15-vuotias ja hän toimi piikana.
Toimitti Aila Peltola.
19. CARL OSKAR FORSTRÖM 7v.
Wielä, wielä suden kauhutöitä. Uusi hirmusanoma kuuluu taas Karjalan korpimaista. Wiime maanantaina puolipäiwän aikana syöksyi susi Forströmin torpan Waltolan kylässä 9-wuotisen paimenpojan päälle ja wei hänet saaliikseen. Kun poikaraukan ruumis sitten löydettiin, oli sen yläpuoli syötynä ja alapuoli pahoin raadeltu. Tämä kamala tapaus sanotaan kohdanneen eräällä niittymaalla Karjalan kappelin ja Mynämäen emäseurakunnan rajalla. Niin on tästä asiasta meille kerrottu kahdelta taholta, mutta meitä kummastuttaa kowin, että semmoisessa paikkakunnassa, missä susi on tehnyt niin monta tuhotyötä kuin Karjalassa, yhdeksänwuotias poika lähetettäisiin karjaan. Jos se on totta, ei silloin ihmishengelle suurta arwoa anneta.
Sanomia Turusta 108 15.9.1881, 2.
Lapsesta, joka wiimeksi Mynämäellä joutui suden uhriksi, kertoo Åbo Posten: Toissa lauwantaina oli torppari U. Forströmin seitsemän ja puolen wuoden wanha poika Kaarle Oskar tullut paimenesta kotiinsa päivällistä syömään. Kohta muistikin poika jättäneensä erään weräjän sulkematta, jonka tähden hän kesken ateriaa lähti sitä sulkemaan. Waan koska poika alkoikin wiipyä matkallaan, rupesiwat wanhemmat arwelemaan wahingon pojalle tapahtuneen ja läksiwät häntä etsimään. Waan wasta seuraawana päiwänä iltapuolella löydettiin poika noin puolen wirstaa (<530 m>) kodista, rinta ja alapuoli ruumiista pahoin raadeltuna; molemmat jalat oliwat poissa, joista toinen sittemmin löydettiin lähellä ruumista kaiwettuna maahan, toista jalkaa ei löydetty. Kaikki merkit näkywät osoittawan, että lapsi oli waan puolen wirstan päässä kodistaan, kun joutui suden kimppuun, ja näyttää siltä kuin olisi susi, rewittyään waatteet lapsen päältä, kuljettanut sitä noin sata syltä (<200 m>) sisälle metsään, ennen kuin rupesi sitä repimään.
Uusi Suometar 215 19.9.1881, 2.
10.syyskuuta Wirmon pitäjän Waldelan kylässä torppari Ulrik Forsströmin 8-vuotias poika siepattiin susien toimesta ½ virstan päässä kotitalosta ja löydettiin pahoin haavoittuneena ja molemmat jalat olivat poissa. Toinen löydettiin lähistöltä ja toinen haudattuna hiekkaan.
Godenhjelm 1891, 9.
20. CARL SANTALA 8v.
Wieläkin lapsi suden saaliina. Matkustajilta olemme saaneet kuulla, että heille on kerrottu, että tämän kuun 1. päivänä susi jälleen olisi wienyt 8-wuotiaan poikalapsen Kukolan kylästä Mynämäen pitäjää. Lapsi oli ollut äitinsä kanssa aiwan likellä kotiansa, kun susi oli sen saaliiksensa wienyt. Tarkempia tietoja tästä wielä puutumme.
Sanomia Turusta 117 6.10.1881, 2.
Taaskin susi lapsen syönyt. Kukolan kylässä Mynämäen pitäjää joutui nyt kuluwan lokakuun 1. päivänä lapsi suden saaliiksi. Itsellismiehen poika Kalle Santala, 8 wuoden ja 4 kuukauden ikäinen, oli äitinsä käskystä lähtenyt wettä noutamaan eräästä kaiwosta, noin 35 sylen (<75 m>) päässä hänen kodistaan, jolloin susi hyökkäsi hänen päällensä ja wei hänet pois. Pojan äiti sattui kotoa näkemään tämän ja riensi mitä waan woi suden perässä ja ajoi sitä takaa koko matkan, kuitenkin saawuttamatta. Peto katosi metsään, jossa hän söi onnettoman lapsen, niin että ainoastaan sisäkalut ja waatteet sittemmin haettaissa löydettiin. Yli kymmenkunta metsästäjää oleskelee, sanoo Åbo Posten. joka tapauksesta kertoo, waltion kustannuksella Mynämäen metsissä, ilman että on kuultu heidän nähneenkään mitään petoa; syy tulee kuitenkin luultawasti ilmi siinä kokouksessa, jonka läänin kuwernööri on pitäwä tämän kuun 13. päivä metsästäjien ja asianomaisten kunnallismiesten kanssa Mynämäessä.
Aura 40 7.10.1881, 1-2.
Susien tuhotyöt. Huhu kertoo jälleen, sanoo Åbo Underrättelser, että taasenkin yksi lapsi, 9-wuotinen poika, olisi joutunut suden uhriksi. Lapsen kerrotaan olewan kotoisin samasta Kukolan kylästä Mynämäen pitäjässä, jossa tämän kuun 1. päivänä susi wei lapsen. Nyt puheena olewa lapsi kuuluu olewan erään loismiehen Lukkarlan talosta.
Uusi Suometar 237 14.10.1881 Huom. uutinen tarkoittaa samaa lasta. Virkatodistuksessa mainitaan, että 1.10.1881 kuollut lapsi oli Kukolan Lukkalan loismiehen.
1.lokakuuta Wirmon pitäjän Kukkolan kylän Lukkarlan viljelyspalstalla vuokraisäntä Karl Karlsson Santalan 8 vuotta 4 kuukautta vanha poika siepattiin ollessaan hakemassa vettä 35 sylenmitan päässä sijaitsevalta kaivolta. Vaatteet ja jäänteitä raajoista löytyi.
Godenhjelm 1891, 9.
21. ALINA KRISTINA JOHANSSON 6v.
Jälleen lapsi suden saaliina. Wehmaalta kirjoitetaan meille: Täällä owat sudet jälleen käyneet ryöstöretkillä, wieläpä läheisimmissä paikoissa. Wiime maanantaina, lokakuun 31. päivä ehtoopuolella oli Laitisten kylän Röykän torpasta lähetetty kaksi lasta asioille erääseen toiseen, maantien toisella puolella olewaan naapuritorppaan. Ehdittyänsä jo ihan torpan edustalle he kauhuksensa näkivät kolme sutta, joista yksi hyökkäsi heidän päällensä, otti suuhunsa toisen Alina nimisen, noin 6-wuotiaan tyttölapsen. Torpan likeisyydessä työskentelewät wenäläiset maanmittaajat eli topograafit turhaan kokiwat estää sutta surmatyössään, joka heistä huolimatta wei saaliinsa. Samana päiwänä löydettiin muutamia pahasti silwottuja jäännöksiä lapsen ruumiista ja seuraawana päiwänä noin kolmen ruotsin wirstan (<3200 m>) päässä torpasta kylkikappaleita ja pää. Tällainen on wiimeinen sanoma susien kauhistuttawista hirmutöistä Länsi-Suomessa.
Sanomia Turusta 130 5.11.1881, 2.
Susi on taas ryöstänyt lapsen. Wehmaalta kirjoitetaan Åbo Underrättelserille: Jälleen on hirweä, täälläpäin niin usein tapahtuwa onnettomuus tapahtunut: lapsi on taas joutunut suden saaliiksi. Wiime maanantaina lokakuun 31. päivä, oli Röykän torpasta Laitisten kylässä lähetetty kaksi lasta asialle toiseen läheiseen torppaan, jolloin kolme sutta hyökkäsi heitä wastaan maantiellä. Yksi pedoista ajoi lapsia takaa torpan rappusille saakka, josta saawuttiwat ja weiwät saaliinansa toisen lapsen, 6-wuotiaan tytön, waikka muutamat wenäläiset topografit kokiwat rientää lapsen awuksi. Kun susia ajettiin takaa, löydettiin wielä samana päiwänä muutamia pahoin raadeltuja jäännöksiä tytön ruumiista ja seuraawana aamuna noin 7 wirstan (<7468 m>) päässä torpasta tytön pää ja joitakuita rikkipurtuja kylkiluita.
Suomalainen Wirallinen lehti 131 5.11.1881, 2.
Jälleen lapsi suden saaliiksi. Mynämäeltä kirjoitetaan Åbo Underrättelserille, että lapsi siellä jälleen on joutunut suden saaliiksi. Wiime maanantaina karkasi kolme sutta waltamaantiellä lähellä Röykän torppaa Laitisen kylässä kahden lapsen kimppuun. Lapset pääsiwät pakoon mainitun torpan kuistiin, jossa susi tapasi yhden heistä, 6-wuotisen tytön ja wei saaliikseen, waikka ihmisiä riensi apuun.
Uusi Suometar 256 5.11.1881, 2.
31.lokakuuta Vehmoon pitäjässä Köykkä-Laitisten kylään kuuluvalla yleisellä maantiellä entisen rengin Johan Johannssonin 6 vuotta 5 viikkoa vanha tytär Alina Christina siepattiin klo 4 iltapäivällä kotinsa etuovelta. Sudella väitettiin olleen tovereita mukanaan, jotka pysyttelivät välimatkan päässä. Osia lapsen ruumiista löydettiin myöhemmin etsintöjen jälkeen.
Godenhjelm 1891, 9.
22. KARL OSKAR GRÖNROOS 5v.
Asetukset
Lapsi jälleen suden saaliina. Wahdolta kirjoitetaan meille: Tämän kuun 9. päivänä70 tapahtui täällä taas yksi noita kauheita ja surettawia kohtauksia, jotka täällä LänsiSuomessa jo owat melkein jokapäiwäisiä, että susi klo 12 ja 1 wälillä päiwällä saaliiksensa wei Askaisten Luutan lampuodin 5-wuotiaan pojan, jonka ruumis sitte iltahämärässä löydettiin parin wenäjän wirstan (2134 m) matkalla talosta. Keskipaikka ruumiista oli läpitse purtu, muuten sentään kajomatta. Takaa ajajien ampuminen ja melu kai tekiwät, että pedon täytyi siihen jättää saaliinsa. Mainittu talo sijaitsee kunnan läpi kulkewan maantien warrella, jossa mainittu poika oli toisen saman ikäisen pojan kanssa. Samana päiwänä toisessa kylässä ahdisteli susi myös erästä 12-wuotiasta tyttöä, josta tyttö töintuskin itsensä pelasti. Apua, pikaista apua tähän tarwitaan.
Sanomia Turusta 132 10.11.1881, 2.
Taas toinenkin lapsi suden saaliina. Matkustawaiset tietäwät kertoa, että Wahdon kappelissa kolme sutta oli hyökännyt muutamain liki kotoansa maantiellä leikittelewäin lasten päälle, joista he weiwätkin yhden, waikka lähellä olewia ihmisiä kohta tuli heidän kimppuunsa ja rupesi heitä ajamaan takaa. Ahdistettuina ja pyssynlaukauksilla peloitettuina, jättiwät he kuitenkin parin wirstan päähän saaliinsa, jonka he pahasti raadeltuna ja tietysti hengettömänä oliwat koittaneet maahan kätkeä. Tapettu lapsi kuuluu olleen Luutan lampuodin wiidenwuotinen poika Askaisten kylästä. Hirweätä on näitä surman sanomia yhtä mittaa kuulla, kun ei wielä ole löydetty luotettawaa apukeinoa mistään! Me emme tiedä neuwoa tällä kertaa muuta kuin: pitäkööt kaikki lapsistansa niin tarkka waari, etteiwät woi joutua susien kynsiin! ja koitakoon jokainen ihmisystäwä kaikkia niitä häwityskeinoja, joita hän ymmärtää tai josta hän tietoa saa, siksi että nämät lastenmurhaajat owat saatu hengiltä pois!
Aura 45 11.11.1881, 2.
7.marraskuuta Wahdon kirkolla Askaisten kylän vuokraviljelijä af Luukan viljelyspalstalla Frans Grönroosin 5-vuotias poika Karl Oscar joutui suden sieppaamaksi navetan lähettyvillä ollessaan pikkuveljensä seurassa. Kahden virstan päästä lapsen ruumis löytyi ojasta vartalo alaosasta purtuna.
Godenhjelm 1891, 10.